Tällainen tuli mieleeni, kun olen yrittänyt jutella hyönteisten kanssa hyönteisten elämästä.
Kun nuori mehiläinen tai ihmislapsi tulee tohkeissaan jostakin tekemisestä kotiin perheen ja tuttujen luo, niin hän usein käy ihmisen luota ihmisen luo, että mihinkäs tästä nyt ja mitäs täällä puuhataan. Ja toisaalta, jos on kovin tohkeissaan puuhastaan,niin on paljolti siihen päin kääntyneenä, missä tekemisensä. Eli jos nuori mehiläinen tulisi pesäänsä tohkeissaan meden löytymisestä, niin pyörisi, hyörisi sen mukaan paljon tai vähän kuin miten tohkeissaan on. Ja jos oikein olisi keskustelunaiheena, että mistä löytyy, niin osoittaisi siihen suuntaan, olisi sinne päin kääntyneenä, kun se kerran tekemisenä, puuhana on.
Mutta tuo, jollei ole kaikkien mielestä tanssi, niin on kumminkin tanssin alkumuoto, se mistä ihmistanssikin saa merkityksellisyytensä: elämänpiirin ilmiöiden ja tunteiden, tekemisen näyttävien toimivuuksien näkyminen elekielisessä kommunikaatiossa ja elämän elämisessä fyysisellä käytännön tekemisen tasolla.
