Ollessani hyönteisharrastunut ja koirieni kanssa elellyt mutten niin paljon hyönteisiä nähnyt, olen saanut sen käsityksen, että linnut ovat tavallaa sivistyneitä: oppivat laulusta ja elelevät maisemassa, omaavat maailmankuvan, kun taas hyönteisissä on nuoria toukkia, jotka elävät pienessä alaskuasvillisuuden muododstamassa ympäristössä, eivät niin akuas näe ja syövät kamalan määrän aikuisia hyönteisiä ihan vain, kun kohtaavat niitä, ihan sivistymätöntä siis. Sivistystä hyönteisille levittäisi korrelaa tai lehdellä laulava, sirittävä viisas hyönteinen, joka samalla katselee maisemaa, mutta niitä syövät linnut, kun ne hyvin näkee ja kenties kuulevat. Sivistyksen edellytyksenä pitäisi olla tuo maisemien katselu, luulen. Siksi linnut pilaavta jutun, ja niille syy kai taas on, että eivät voi maassa kävellen tai hypellen etsiä hyönteisiä sillä silloin petolintu nappaisi ne, mikä kai jättää ongelman petolinnun sivistyksen vraan. Mutta hyvä toimeentulevuuden ohje on kai että eläimet erlelisivät kuin puiston puut,metsikön puut tai niityn kukat: kukin omassa itsessään suvereeni, vapaa, kullakin elintilaa harmoniassa muiden kanssa, "Elä ja anna toisten elää".
Iäkkäät hyönteiset toki yleensä ovat viisaampia, jolleivät ole menettäneet musitiaan talvehytiessaan kovien kokemusten vuoksi, tai oleskellessaan talvikauden sisätiloissa tottuneet liiaksi sisätilojen elämään, missä tyhmentymistävähentää puiden katselu ikkunan läpi.
