Mehiläisten hoidosta

Tulipahan mieleeni, että jos mehiläisten hunaja vaihdetaan ainakin osin sokeriliemeen, niin osaisikohan sitä lientä laittaa tunteenomaisten mielikuvien ja mehiläisten tyylin, elinpaikan, elämänolojen yms mukaan samaan tapoaan kuin ruuanlaitto-ohjeissani http://picturesfrommyhome.blogspot.com/2018/07/cooking-tip.html esim. vettä + sokeria + jotakin hunajaa. Ja kanssa, voisiko noita seikkoja arvioida, laatia samaan tapaan kuin käsitöissä, esim. kuten bussipysäkinpaikkaohjeessani http://savolaisuudesta.blogspot.com/2018/08/bussipysakkien-paikasta-torista-yms.html . Ja myös, voisiko mehiläishoidon muita askareita ja puolia, etenkin sosiaalisuutta mehiläistenkanssa yms yhteiseloa oppia samaan tapaan...

Hyönteisten sivistyksen mahdollisuudesta

Ollessani hyönteisharrastunut ja koirieni kanssa elellyt mutten niin paljon hyönteisiä nähnyt, olen saanut sen käsityksen, että linnut ovat tavallaa sivistyneitä: oppivat laulusta ja elelevät maisemassa, omaavat maailmankuvan, kun taas hyönteisissä on nuoria toukkia, jotka elävät pienessä alaskuasvillisuuden muododstamassa ympäristössä, eivät niin akuas näe ja syövät kamalan määrän aikuisia hyönteisiä ihan vain, kun kohtaavat niitä, ihan sivistymätöntä siis. Sivistystä hyönteisille levittäisi korrelaa tai lehdellä laulava, sirittävä viisas hyönteinen, joka samalla katselee maisemaa, mutta niitä syövät linnut, kun ne hyvin näkee ja kenties kuulevat. Sivistyksen edellytyksenä pitäisi olla tuo maisemien katselu, luulen. Siksi linnut pilaavta jutun, ja niille syy kai taas on, että eivät voi maassa kävellen tai hypellen etsiä hyönteisiä sillä silloin petolintu nappaisi ne, mikä kai jättää ongelman petolinnun sivistyksen vraan. Mutta hyvä toimeentulevuuden ohje on kai että eläimet erlelisivät kuin puiston puut,metsikön puut tai niityn kukat: kukin omassa itsessään suvereeni, vapaa, kullakin elintilaa harmoniassa muiden kanssa, "Elä ja anna toisten elää".
Iäkkäät hyönteiset toki yleensä ovat viisaampia, jolleivät ole menettäneet musitiaan talvehytiessaan kovien kokemusten vuoksi, tai oleskellessaan talvikauden sisätiloissa tottuneet liiaksi sisätilojen elämään, missä tyhmentymistävähentää puiden katselu ikkunan läpi.

Niityn petojen ja syntyvyyden problematiikkaa

Keväisin ja kai kesälläkin hyönteisiä syntyy valtavat määrät, mutta joku hyönteinen tai lintu syö ne melkein kaikki. Jos ajattelee hyönteistä tuntevana, ihan vviisaana ja kommunikoivana olentona, joka on myös sosiaalinen, niin miten nuo turhat kuolemat voitaisiin välttää?
Ihmisten välejä on helpoin sovitella "Elä ja anna toisten elää"! -ojeella, ja niin kai hyönteistenkin. Eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla, muttei puuttua muiden elämään, muuten kuin reilusti. Helpon mallin siitä antavat metsikön puut: kukin suvereeni, omassa rauhassa hyvää elämää elävä, samalla metsikön osa ja harmoniasa muiden puiden kanssa. Anna kullekin hyönteiselle vastaavasti tilaa.
Kaunoskatseisemmin eläen tarvitsee vähemmän ruokaa. Yleensä on tärkeää huolehtia toistenkin ravinnontarve esim. vinkeillä terveellisestä kasvisruuasta ja välittämällä elämänviisautta kasvaville polville.

Tuholaistorjuntaniksejä

Netin uutisissa oli juttu tuholaisten torjumisesta luonnomukaisesti ja jotenkin se kuulosti kivemmalta kuin myrkyt.
https://yle.fi/uutiset/3-9703639

Miten autetaan hyönteinen vesipisarasta tai vesiastiasta

Koirani neuvoivat, että hyönteinen autetaan vesipisarasta ottamalla ensin vesipisara mahdollisimman pieneksi, esim. talouspaperilla. Ja sitten vielä pienemmäksi, kunnes on vain kostea hyönteinen jäljellä. Ja se saa selvitä itse, kuivua ja lähteä liikkeelle. Mutten ole vielä päässyt kokeilemaan.

Hyönteinen autetaan vesiastiasta aina laittamalla sille korsi, jota pitkin se jaksaa itse kiivetä pois vedestä, neuvoivat koirani.

28.8.2021   Pääseeköhän hyönteinen omin boimin vesipisarasta, jos se ensin työntää kehonsa jonkin terävän osan ulos vedipisarasta ja kuuntelee sitten omaa vaistoviisauttaan siitä, miten päästä pisarasta. 

Mehiläisten tanssista

Tällainen tuli mieleeni, kun olen yrittänyt jutella hyönteisten kanssa hyönteisten elämästä.

Kun nuori mehiläinen tai ihmislapsi tulee tohkeissaan jostakin tekemisestä kotiin perheen ja tuttujen luo, niin hän usein käy ihmisen luota ihmisen luo, että mihinkäs tästä nyt ja mitäs täällä puuhataan. Ja toisaalta, jos on kovin tohkeissaan puuhastaan,niin on paljolti siihen päin kääntyneenä, missä tekemisensä. Eli jos nuori mehiläinen tulisi pesäänsä tohkeissaan meden löytymisestä, niin pyörisi, hyörisi sen mukaan paljon tai vähän kuin miten tohkeissaan on. Ja jos oikein olisi keskustelunaiheena, että mistä löytyy, niin osoittaisi siihen suuntaan, olisi sinne päin kääntyneenä, kun se kerran tekemisenä, puuhana on.

Mutta tuo, jollei ole kaikkien mielestä tanssi, niin on kumminkin tanssin alkumuoto, se mistä ihmistanssikin saa merkityksellisyytensä: elämänpiirin ilmiöiden ja tunteiden, tekemisen näyttävien toimivuuksien näkyminen elekielisessä kommunikaatiossa ja elämän elämisessä fyysisellä käytännön tekemisen tasolla.

Hajottajat

Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on.