Helpointa hyönteisten talvehtiminen lienee lämmitetyissä ihmisen tekemissä rakennuksissa. Jos huonetiloissa talvehtii vaikkapa piirongin takana, niin sen, minkä on liikkeellä, voi katsella ikkunasta ulos ja nähdä puita. Viherkasvejakin on usein ikkunalla ja joskus jokin luontomuisto koristeena. Visuaalinen ympäristö ei siis ole niin yksinkertainen, keinotekoinen ja neliskanttinen kuin talojen rakenteissa talvehtivilla.
Ymmärrys perustuu pitkälti näköaistin varaan: kyetään hahmottamaan monimutkaisia kokonaisuuk¨sia, mihin luonnon terveet monimuotoiset kokonaisuudet,esim. puut ovat hyvä malli. Pimeässäkin paikkataju luo jonkinlaisen näkömielikuvan tapaisen. Mutta jos paikka on ihan vain neliskanttinen ilmeetön, monimutkaisia tervehenkisiä kokonaisuuksia vailla, niin se tyhmentää paljon. Ja iso osa, missä hyönteisten maailma menee pieleen,on kai se, että talvehtineet hyönteisten vanhemmat ovat sisätiloissa tyhmentyneitä ja siis kuuluvat syötäviin, pois karsittaviin.Ja sama toistuu seuraavana keväänä. Mitä jos rakenteisiin jättäisi oksanpätkiä, esim. pikkuoksien tai hieman pienempien nätisti kaarevien oksien palasia, mieluusti kai ulosmenoaukon suunnalle tai keskimain, niin pysyisivätkö hyönteiset viisaampina, muotkieli monimutkaisempana ja ilmeikkäämpänä?
(Rakentamisesta ylipäätään, taidoista ja viihtyisyydestä sekä toimivuudesta blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti