Hajottajat

Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on.

Rakennuksissa talvehtivien hyönteisten tyhmentymisestä

Helpointa hyönteisten talvehtiminen lienee lämmitetyissä ihmisen tekemissä rakennuksissa. Jos huonetiloissa talvehtii vaikkapa piirongin takana, niin sen, minkä on liikkeellä, voi katsella ikkunasta ulos ja nähdä puita. Viherkasvejakin on usein ikkunalla ja joskus jokin luontomuisto koristeena. Visuaalinen ympäristö ei siis ole niin yksinkertainen, keinotekoinen ja neliskanttinen kuin talojen rakenteissa talvehtivilla.
Ymmärrys perustuu pitkälti näköaistin varaan: kyetään hahmottamaan monimutkaisia kokonaisuuk¨sia, mihin luonnon terveet monimuotoiset kokonaisuudet,esim. puut ovat hyvä malli. Pimeässäkin paikkataju luo jonkinlaisen näkömielikuvan tapaisen. Mutta jos paikka on ihan vain neliskanttinen ilmeetön, monimutkaisia tervehenkisiä kokonaisuuksia vailla, niin se tyhmentää paljon. Ja iso osa, missä hyönteisten maailma menee pieleen,on kai se, että talvehtineet hyönteisten vanhemmat ovat sisätiloissa tyhmentyneitä ja siis kuuluvat syötäviin, pois karsittaviin.Ja sama toistuu seuraavana keväänä. Mitä jos rakenteisiin jättäisi oksanpätkiä, esim. pikkuoksien tai hieman pienempien nätisti kaarevien oksien palasia, mieluusti kai ulosmenoaukon suunnalle tai keskimain, niin pysyisivätkö hyönteiset viisaampina, muotkieli monimutkaisempana ja ilmeikkäämpänä?

(Rakentamisesta ylipäätään, taidoista ja viihtyisyydestä sekä toimivuudesta blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi)

Lainaus, hyönteisistäkin

Miten valitsemme oman tiemme

Lainaus blogistani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/03/metsan-henki-puun-viisaus-ja-elioiden.html

"

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.

"

Sadeveden mukana viemärikaivoihin joutuvat hyönteiset

Sadeveden mukana joutuu viemärikaivoihin hyönteisiä, mikä on kovin ikävä. Onko siihen jokin apukeino hyönteisille olemassa, jotta pääsisivät pois? Esim. viemäristä naru kannen ritilän luo niin, että helposti pääsevät ulos. Tavallinen naru ehkä menee kosteana huonoksi ja alkaa haista mutta mites karheapintainen rosoinen muovinaru, jota hyönteisen olisi hyvä kiivetä? Sateella narua pitkin valuu vettä niin, että silloin ei voi sitä kiivetä. Voisiko alhaalla olla lauta tai styroxkappale, jolle hyönteiset voisivat odottaa, ja siltä (sen reunalta niin, ettei narua pitkin kenties joskus tuleva vesi kastele lautan kantta) naru katon kuivaan kohtaan ja sieltä alaspäin tuolle ylös ritilälle vievälle narulle? Lauta ehkä menee huonoksi, jos on aina vedessä, mutta toisaalta esim. päreiden tekoa varten männyn rungon palan pitäisi olikohan 3 vuotta pehmetä rantavedessä, niin, etteivät ne kamalan nopeasti vety, jolleivät ole kamalan huokoista puuta. Mutta entä styrox? Mutta jos joku ihminen menee viemäriin, niin styrox murtuu jalan alla vahingossa.

Tää nyt on talvikuva niin, ettei hyönteisiä. Mutta tästä tuli mieleeni:

Kuva on vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html maaliskuun puoliväliltä ensimmäisiä sulia rinteitä, talviaurattuja.

Pieneliöt ja kasvien tyylit?

Katso http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/kasvien-alykkyydesta-ja-elossa-olemisen.html

Marjaluteet ja tukkimiehentäit

Tässä joku vuosi olin syksyllä kävelyllä pyörätiellä olikohan syyskuussa, niin oli jo aika kylmää ja märkää ja jostakin lensi räpistellen tukkimiehentäi asten kasvojani ja siitä hiuksiini, kuin lemmikkieläin. Se kenties tuli mukanani sisälle, ainakin koirani väittivät niin ja sanoiat sen asustavan eteisessä olevassa männynoksessa, karahkassa, kovin sympaattista, mutten ole sitä nähnyt.
Minulla on kaksi koiraa ja iime aikoina on jostakin aina joskus tullut marjaluteen tyyli, kuin sellainen talehtisi asunnossani. Marjalude on sympaattinen vadelmien mukana usein kotiin tai mökille tuleva aika iso hyönteinen.
Sekä marjalude että tukkimiehentäi ovat isoja ja samanaikaisesti sekä luonnon että sisätilojen tyyliset ja suomalaisen ihmisen simään sympaattiset otukset, aikamoisen isot hyönteisiksi, mutteivät taida purra ja oat ihmisen kanssa juttelevia. Oliko niitä ennen lemmikkieläiminä esim. talvikauden?
Syöpäläisiä ne eovät ole. Onko ain satua, että luteita ja täitä oli syöpäläisinä? Ja suomalaiset suojeliat lemmikkieläimiään...

Hämähäkeistä (eivät oikeastaan ole hyönteisiä)

Hämähäkit ovat kahdeksanjalkaisia ja eivät siksi kuulu hyönteisiin, jotka ovat aina kai kuusijalkaisia paitsi tuhatjalkainen ja madot yms.
Hämähäkit syövät hyönteisiä, pyydystävät niitä joko verkolla tai juosten. Mutta hämähäkki ei ole tiikerimäisesti vaanimassa kulkijaa missä tämä sitten laiduntaakaan, vaan hämähäkki valitsee tietyt paikat, joissa se on ja ei häiritse muualla. Hämähäkki valitsee pyydystyspaikoikseen sellaiset elämänkielteiset paikat, esim. rakennetun loukot, joihin hyönteisten ei pitäisi mennä, koska niillä on aivan liian huono elämä siellä.
Käsittääkseni hämähäkki on fiksu ja juonii objekttiivisen kokonaiskuvallisen ihmisen tapaan, että nämä tekijät johtavat tuohon ja nuo tuohon toiseen, valitsenpa nämä vaalittavikseni, koska ne tuovat paremman maailman. Esim. hämähäkinverkko voi näkyä tervehenkisen toimeliaalle, mutta liian tokkuraiselle tai liian kulmikkaasti liikkuvalle ei. Verkon ei ole tarkoitus olla sumppu, johon kaikki kalat uivat, vaan se on jossakin vähän sivussa reitiltä, joka olisi hyönteisille luontainen.
No jaa, tällainen vaikutelma vain minulla on, kun olen 8.8. syntynyt ja lapsena minulle hämähäkkejä suositeltiin.