tiistai 26. syyskuuta 2017

Niityn petojen ja syntyvyyden problematiikkaa

Keväisin ja kai kesälläkin hyönteisiä syntyy valtavat määrät, mutta joku hyönteinen tai lintu syö ne melkein kaikki. Jos ajattelee hyönteistä tuntevana, ihan vviisaana ja kommunikoivana olentona, joka on myös sosiaalinen, niin miten nuo turhat kuolemat voitaisiin välttää?
Ihmisten välejä on helpoin sovitella "Elä ja anna toisten elää"! -ojeella, ja niin kai hyönteistenkin. Eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla, muttei puuttua muiden elämään, muuten kuin reilusti. Helpon mallin siitä antavat metsikön puut: kukin suvereeni, omassa rauhassa hyvää elämää elävä, samalla metsikön osa ja harmoniasa muiden puiden kanssa. Anna kullekin hyönteiselle vastaavasti tilaa.
Kaunoskatseisemmin eläen tarvitsee vähemmän ruokaa. Yleensä on tärkeää huolehtia toistenkin ravinnontarve esim. vinkeillä terveellisestä kasvisruuasta ja välittämällä elämänviisautta kasvaville polville.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Miten autetaan hyönteinen vesipisarasta tai vesiastiasta

Koirani neuvoivat, että hyönteinen autetaan vesipisarasta ottamalla ensin vesipisara mahdollisimman pieneksi, esim. talouspaperilla. Ja sitten vielä pienemmäksi, kunnes on vain kostea hyönteinen jäljellä. Ja se saa selvitä itse, kuivua ja lähteä liikkeelle. Mutten ole vielä päässyt kokeilemaan.

Hyönteinen autetaan vesiastiasta aina laittamalla sille korsi, jota pitkin se jaksaa itse kiivetä pois vedestä, neuvoivat koirani.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Mehiläisten tanssista

Tällainen tuli mieleeni, kun olen yrittänyt jutella hyönteisten kanssa hyönteisten elämästä.

Kun nuori mehiläinen tai ihmislapsi tulee tohkeissaan jostakin tekemisestä kotiin perheen ja tuttujen luo, niin hän usein käy ihmisen luota ihmisen luo, että mihinkäs tästä nyt ja mitäs täällä puuhataan. Ja toisaalta, jos on kovin tohkeissaan puuhastaan,niin on paljolti siihen päin kääntyneenä, missä tekemisensä. Eli jos nuori mehiläinen tulisi pesäänsä tohkeissaan meden löytymisestä, niin pyörisi, hyörisi sen mukaan paljon tai vähän kuin miten tohkeissaan on. Ja jos oikein olisi keskustelunaiheena, että mistä löytyy, niin osoittaisi siihen suuntaan, olisi sinne päin kääntyneenä, kun se kerran tekemisenä, puuhana on.

Mutta tuo, jollei ole kaikkien mielestä tanssi, niin on kumminkin tanssin alkumuoto, se mistä ihmistanssikin saa merkityksellisyytensä: elämänpiirin ilmiöiden ja tunteiden, tekemisen näyttävien toimivuuksien näkyminen elekielisessä kommunikaatiossa ja elämän elämisessä fyysisellä käytännön tekemisen tasolla.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hajottajat

Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Rakennuksissa talvehtivien hyönteisten tyhmentymisestä

Helpointa hyönteisten talvehtiminen lienee lämmitetyissä ihmisen tekemissä rakennuksissa. Jos huonetiloissa talvehtii vaikkapa piirongin takana, niin sen, minkä on liikkeellä, voi katsella ikkunasta ulos ja nähdä puita. Viherkasvejakin on usein ikkunalla ja joskus jokin luontomuisto koristeena. Visuaalinen ympäristö ei siis ole niin yksinkertainen, keinotekoinen ja neliskanttinen kuin talojen rakenteissa talvehtivilla.
Ymmärrys perustuu pitkälti näköaistin varaan: kyetään hahmottamaan monimutkaisia kokonaisuuk¨sia, mihin luonnon terveet monimuotoiset kokonaisuudet,esim. puut ovat hyvä malli. Pimeässäkin paikkataju luo jonkinlaisen näkömielikuvan tapaisen. Mutta jos paikka on ihan vain neliskanttinen ilmeetön, monimutkaisia tervehenkisiä kokonaisuuksia vailla, niin se tyhmentää paljon. Ja iso osa, missä hyönteisten maailma menee pieleen,on kai se, että talvehtineet hyönteisten vanhemmat ovat sisätiloissa tyhmentyneitä ja siis kuuluvat syötäviin, pois karsittaviin.Ja sama toistuu seuraavana keväänä. Mitä jos rakenteisiin jättäisi oksanpätkiä, esim. pikkuoksien tai hieman pienempien nätisti kaarevien oksien palasia, mieluusti kai ulosmenoaukon suunnalle tai keskimain, niin pysyisivätkö hyönteiset viisaampina, muotkieli monimutkaisempana ja ilmeikkäämpänä?

(Rakentamisesta ylipäätään, taidoista ja viihtyisyydestä sekä toimivuudesta blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi)

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Lainaus, hyönteisistäkin

Miten valitsemme oman tiemme

Lainaus blogistani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/03/metsan-henki-puun-viisaus-ja-elioiden.html

"

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.
"