Menestyksekkäästi ulkona luonnossa talvehtivat hyönteiset kai tekevät sen suurella elämänviisaudellaan. Nuoren mäntymetsikön puiden tunnelmasta voi oppia talvehtimisessa hyödyllisiä taitoja, kun mäntyä katsellessaan miettii, että kun sää on tällainen (kuvaile), niin miten olisi erilaisten eläinten hyvä talvehtia, esim. pienen, keskisuuren, viluisen, ym, niin männyn oksientunnelmassa on jokin ohje kullekin eläintyypille, että lämpöisesti näin - ota se elämäntapasi ohjenuoraksi - ja kulkee oksaa pitkin ja ryömii koloon ja on siellä näin.
Hyönteinen ei horrosta kuin raskaaseen uneen vajoten, ei kuin johonkin tummaan. Vaan hyönteinen viettää koko talven ja kevään, ja syksyn toki mahdollisimman hyvällä tavalla, koko suurella elämänviisaudellaan elävöittävästi (pikemminkin loikoen kuin horteeseen vajoten), mahdollisimman viisaasti, valmiina ottamaan vastaan talven, syksyn ja kevään haasteet, esim. jos joskus täytyy muuttaa paikkaa tai vaihtaa asentoa tai asennetta tai lämmönsäätelyn tapaa tai puolustautua jotakin vastaan tai korjata aiheutuneet vammat, lähteäkevääseen mukaan tms.
Talvehtiessa kai aika kuluu kuin hyppäyksittäin: kun on kyllin lämmintä, hyönteinen on hereillä ja katselee maisemaa. Jos tulee kylmä, suis pakkanen, niin aika kuluu huomaamatta. Ja niin jos hyönteinen aikaisin keväällä herää ja päättää nukkua vielä hetken, niin se usein herää vasta kesäkuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti