Lainaus, hyönteisistäkin

Miten valitsemme oman tiemme

Lainaus blogistani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/03/metsan-henki-puun-viisaus-ja-elioiden.html

"

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.

"

Sadeveden mukana viemärikaivoihin joutuvat hyönteiset

Sadeveden mukana joutuu viemärikaivoihin hyönteisiä, mikä on kovin ikävä. Onko siihen jokin apukeino hyönteisille olemassa, jotta pääsisivät pois? Esim. viemäristä naru kannen ritilän luo niin, että helposti pääsevät ulos. Tavallinen naru ehkä menee kosteana huonoksi ja alkaa haista mutta mites karheapintainen rosoinen muovinaru, jota hyönteisen olisi hyvä kiivetä? Sateella narua pitkin valuu vettä niin, että silloin ei voi sitä kiivetä. Voisiko alhaalla olla lauta tai styroxkappale, jolle hyönteiset voisivat odottaa, ja siltä (sen reunalta niin, ettei narua pitkin kenties joskus tuleva vesi kastele lautan kantta) naru katon kuivaan kohtaan ja sieltä alaspäin tuolle ylös ritilälle vievälle narulle? Lauta ehkä menee huonoksi, jos on aina vedessä, mutta toisaalta esim. päreiden tekoa varten männyn rungon palan pitäisi olikohan 3 vuotta pehmetä rantavedessä, niin, etteivät ne kamalan nopeasti vety, jolleivät ole kamalan huokoista puuta. Mutta entä styrox? Mutta jos joku ihminen menee viemäriin, niin styrox murtuu jalan alla vahingossa.

Tää nyt on talvikuva niin, ettei hyönteisiä. Mutta tästä tuli mieleeni:

Kuva on vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html maaliskuun puoliväliltä ensimmäisiä sulia rinteitä, talviaurattuja.

Pieneliöt ja kasvien tyylit?

Katso http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/kasvien-alykkyydesta-ja-elossa-olemisen.html

Marjaluteet ja tukkimiehentäit

Tässä joku vuosi olin syksyllä kävelyllä pyörätiellä olikohan syyskuussa, niin oli jo aika kylmää ja märkää ja jostakin lensi räpistellen tukkimiehentäi asten kasvojani ja siitä hiuksiini, kuin lemmikkieläin. Se kenties tuli mukanani sisälle, ainakin koirani väittivät niin ja sanoiat sen asustavan eteisessä olevassa männynoksessa, karahkassa, kovin sympaattista, mutten ole sitä nähnyt.
Minulla on kaksi koiraa ja iime aikoina on jostakin aina joskus tullut marjaluteen tyyli, kuin sellainen talehtisi asunnossani. Marjalude on sympaattinen vadelmien mukana usein kotiin tai mökille tuleva aika iso hyönteinen.
Sekä marjalude että tukkimiehentäi ovat isoja ja samanaikaisesti sekä luonnon että sisätilojen tyyliset ja suomalaisen ihmisen simään sympaattiset otukset, aikamoisen isot hyönteisiksi, mutteivät taida purra ja oat ihmisen kanssa juttelevia. Oliko niitä ennen lemmikkieläiminä esim. talvikauden?
Syöpäläisiä ne eovät ole. Onko ain satua, että luteita ja täitä oli syöpäläisinä? Ja suomalaiset suojeliat lemmikkieläimiään...

Hämähäkeistä (eivät oikeastaan ole hyönteisiä)

Hämähäkit ovat kahdeksanjalkaisia ja eivät siksi kuulu hyönteisiin, jotka ovat aina kai kuusijalkaisia paitsi tuhatjalkainen ja madot yms.
Hämähäkit syövät hyönteisiä, pyydystävät niitä joko verkolla tai juosten. Mutta hämähäkki ei ole tiikerimäisesti vaanimassa kulkijaa missä tämä sitten laiduntaakaan, vaan hämähäkki valitsee tietyt paikat, joissa se on ja ei häiritse muualla. Hämähäkki valitsee pyydystyspaikoikseen sellaiset elämänkielteiset paikat, esim. rakennetun loukot, joihin hyönteisten ei pitäisi mennä, koska niillä on aivan liian huono elämä siellä.
Käsittääkseni hämähäkki on fiksu ja juonii objekttiivisen kokonaiskuvallisen ihmisen tapaan, että nämä tekijät johtavat tuohon ja nuo tuohon toiseen, valitsenpa nämä vaalittavikseni, koska ne tuovat paremman maailman. Esim. hämähäkinverkko voi näkyä tervehenkisen toimeliaalle, mutta liian tokkuraiselle tai liian kulmikkaasti liikkuvalle ei. Verkon ei ole tarkoitus olla sumppu, johon kaikki kalat uivat, vaan se on jossakin vähän sivussa reitiltä, joka olisi hyönteisille luontainen.
No jaa, tällainen vaikutelma vain minulla on, kun olen 8.8. syntynyt ja lapsena minulle hämähäkkejä suositeltiin.

Hyönteisten näkövinkkelistä

Hyönteisharrastus on minulle aika uusi. Muutaman vuoden olen yrittänyt
olla ystävällinen hyönteisille ja oppia kommunikoimaan niiden kanssa
samaan tapaan kuin koirieni ja pikkulintujen. Niin kovin paljon en ole
oppinut, mutta on syntynyt kasa vahvoja vaikutelmia, mielikuvia, jotka
tuntuvat viittaavan hyönteisten aivan erilaiseen maailmaan kuin
ihmisten.
Radiosta kuulin joskus kappaleen, jonka sanat menivät jotenkin niin,
että "Kukkiva maa, täynnä tuoksua, hunajaa..." (olikohan
uskonnollinen laulu? https://www.youtube.com/watch?v=5I1JXYbe_IU),
ja jotenkin mieleeni
tuli, että se on ampiaisten ja mehiläisten elämien maailma se: upeita
ihmetöitä: luoda maa täynnä kukkia pölyttämällä.
Mitä olen hyönteisten elämää syksyllä seurannut, nille tuntuu tulevan
ilmojen kylmetessä jokin ihmisten vilustumisen tapainen, johon
kuolevat, koska eivät pääse lämpimään parantelemaan itseään. Kerran,
kun istuin viileänä kesäiltana parvekkeella liian pitkään, en
meinannutkaan päästä liikkeelle, kun keho oli viilennyt ja mennyt
kankeaksi. Voiko olla, että hyönteisellä on jokin samantapainen
reaktio kylmään kuin ihmisillä, mutta että se osaa koko taidon, osaa
talvehtia sen avulla? Jähmettyy paikoilleen korren sisään talviajaksi.
Mitä olen oppinut virvoittamisesta ja rukoilemisesta, kertoo, että
kaunis valoisa elävöittävä positiivisia tulevaisuudennäkymiä lupaava
virvoittaa ja parantaa, niin kuin rukous ja keväinen linnunlaulu.
Toisaalta sanotaan, että joidenkin uskonnollisten merkkihenkilöiden
kehot eivät mätäne vaan jotkin ovat suorastaan kuin vain
nukkuisivat.Voiko luonnon kauneuden elämänviisaus ja talven kylmyys
tehdä samoin: hyönteinen kenties kuolee, muttei rähjäisesti lyttyyn
mennen vaan jotenkin viisaasti eheänä pysytellen, suojaisaan paikkaan,
vähän kuin nukkuisi, ja keväällä paranevat olosuhteet, linnunlaulu ja
toivo keväästä ja pitkästä vehreästä auringon ja poikasten täyttämästä
kesästä herättää sen henkiin, virvoittaa uuteen elämään, uuteen
kevääseen. Ovathan monet kielikuvat tällaisia, ehkä se on vanhan kansa
viisautta.
Hyvää kevättä!

Sateella yllä lehti

Hyönteinen selviää sateesta, jos sen yläpuolella oleva lehti tai korret nappaavat vesipisarat muualle, mutta lehdet eivät saa olla liian vaakasuorassa, jotteivät pisarat tipu niiltä kesken matkaa - ehkä niin vinot kuin puun latvus tyveltä katsoen korkeintaan. Hyönteinen ei siis istu lehden alapinnalla, sillä osa pisaroista valuu sinne. Kaskaat selviävät ilman sateensuojaa. Lisäksi hyönteisen pitää valita kohta, jolle ei tule lätäkköä. Syksyllä sateeseen kuolleet hyönteiset eivät pilaannu ja linnut voivat syödä niitä, kenties hyönteisetkin.